Praha – kotiin

Näyteikkuna

Keskiviikko 13.7.

Hotellin respan välityksellä tilattu taksi odotteli oven edessä sovittuun aikaan. Prahan taksikusetusperinteestä kerrotaan monessa paikassa, mutta AAA:n ja tulomatkalla käytetyn Prague Airport Transfersin osalta meillä on vain positiivista sanottavaa. Suurin piirtein suomalaisen taksin lähtömaksun hinnalla pääsee mukavasti lentokentän ja keskustan välin. Matka kyllä taittuu suhteellisen kivuttomasti julkisillakin, mutta painavien matkalaukkujen kanssa pieni mukavuuteen panostaminen on väliin paikallaan.

Prahan kenttä on kohtalaisen mukava. Hintataso on kyllä pöyristyttävä, mutta minkäs teet, lentokentät kun ovat tavallaan monopoliasemassa. Turvatarkastusten jälkeen ei voi muita kuin kentän palveluita käyttää, eikä kenttäravintoloiden ja -kauppojen välillä taideta paljoa hintakilpailua harrastaa.

Kone Helsinkiin lähti raakasti myöhässä, mutta tässä vaiheessa matkaa se ei enää paljoa ahdistanut. Huippureissu takana, eikä varmasti jää viimeiseksi.

Praha

Näyteikkuna

Tiistai 12.7.

Näkymä huoneen ikkunasta

Näkymä huoneen ikkunasta

Andélin Aamupala

Andělin aamupala

Edessä oli rentouttava normipäivä Prahassa. Kilometreittain kävelemistä, vähän ratikka- ja metromatkoja pidemmille etäisyyksille. Nähtävyyksiä, loistavaa olutta ja täyttävää ruokaa.

Wallensteinin palatsi

Wallensteinin palatsi

Palatsin keskeisin nähtävyys

Palatsin keskeisin nähtävyys

U Kocoura - kujakissa

U Kocoura – kujakissa

Kampan saaren tori Kaarlen sillan kupeessa

Kampan saaren tori Kaarlen sillan kupeessa

Kaarlen silta

Kaarlen silta

most Legií

most Legií

Duende café - bar

Duende café – bar

Kolmansiksi jonoon Prahan parhaaseen pubiin

Kolmansiksi jonoon Prahan parhaaseen pubiin

Pivní Sýr - olutjuusto

Pivní Sýr – olutjuusto

Tiikerissä on aina tunnelma katossa

Tiikerissä on aina tunnelmaa

Tällä linnunmaidolla lienee osuutta asiaan : Pilsner Urquell

Tällä linnunmaidolla lienee osuutta asiaan : Pilsner Urquell

Yksi tapa viettää aikaa Prahassa

Yksi tapa viettää aikaa Prahassa

Mainio bändi Kaarlen sillalla

Mainio bändi Kaarlen sillalla

Täällä et ole koskaan yksin

Täällä et ole koskaan yksin

Prahan linnan porteilla taistelevat jättiläiset

Linnalta alas palatessa on jo väkisinkin jano...

Linnalta alas palatessa on jo väkisinkin jano…

Onneksi apu on aina lähellä, tässä U Bonaparta

Onneksi apu on aina lähellä, tässä U Bonaparta

Niin tässäkin

Niin tässäkin

Virtahevossa on aina syytä pysähtyä joelle palattaessa. Urquell on kunnossa.

Virtahevossa on aina syytä pysähtyä joelle palattaessa. Urquell on kunnossa.

Český Krumlov – Praha

Näyteikkuna

Maanantai 11.7.

Pension Jana tarjosi aamupalan pienellä lisähinnalla, ja se aamupala oli erittäin hyvä. Muutenkin majapaikassa ja Český Krumlovissa olisi viihtynyt vielä ainakin yhden yön, mutta taas oli lähdettävä, tällä kertaa kohti Prahaa.

Kolarin takia kaupungista ei tahtonut päästä ulos

Kolarin takia kaupungista ei tahtonut päästä ulos

Jostain syystä Tšekissä ajaminen tuntui tylsemmältä kuin missään muualla matkan aikana. Ehkä maisemissa ei ollut riittävästi superlatiiveja. Matkalla oli vielä tietöitä hankaloittamassa etenemistä. Tiet sinänsä olivat kyllä hyvässä kunnossa.

Auto palautettiin vuokraamoon nippa nappa ennen vuokra-ajan päättymistä. Normi jännittäminen auton palautustarkistuksessa ja puhtain paperein tilaustaksiin. Taksi sujautti meidät Smichoviin.

"Kotikatu" Smichovissa

“Kotikatu” Smichovissa

Anděl Apartments Prahan sisäpiha

Anděl Apartments Prahan sisäpiha

Majapaikka oli vähintäänkin kelvollinen. Nettikommenttien mukaan kannattaa kuitenkin varata huone hiljaisesta päästä rakennusta, sillä sisäpihan baari on myöhälle auki. Me emme baarin melua kuulleet ollenkaan. Myös ulkoikkunoiden äänenvaimennus oli kunnossa, eikä ikkunan alla jyristävistä ratikoista paljoa kuulunut.

Smichovissa sijaitsevassa Staropramenin panimossa järjestetään yleisökierroksia. Sellainen oli tullut jo aiemmin tehtyä, joten nautimme vain panimon oman “mainosravintolan” viileän tyylikkäästä atmosfääristä. Tšekkiläisittäin kallis paikka, mutta toisaalta paljoa tuoreempaa Staropramenia ei löydy. Mainittakoon kuitenkin, että Smichovissa on muitakin vieläpä mukavampia Staropramen-paikkoja, kun vain vähän vaivautuu etsimään.

Pianisti on tullut ulos kaapista

Pianisti on tullut ulos kaapista

Smichov sijaitsee Vltavan länsirannalla, Prahan linnasta etelään. Sieltä on hyvät yhteydet muualle kaupunkiin ratikalla tai metrolla, jotka molemmat ovat näppärästi heti Anděl Apartmentsin edustalla.

 

Berchtesgaden – Český Krumlov

Näyteikkuna

Sunnuntai 10.7.

Seuraava määränpäämme oli Český Krumlov Tšekeissä. Ajomatka oli siedettävä 3,5 tuntia, josta osa kului pieneen eksyilyyn.

Täsmälleen ajoissa pois Berchtesgadenista

Täsmälleen ajoissa pois Berchtesgadenista

Matkan varrella mittavat unikkoviljelmät

Matkan varrella mittavat unikkoviljelmät

Uusia rajakontrolleja, onneksi ei aivan hirvittävää odotusaikaa

Uusia rajakontrolleja, onneksi ei aivan hirvittävää odotusaikaa

Saimme alkuun väärän huoneen Pension Janassa, mutta omistaja tuli korjaamaan asian juuri ennen kuin ehdimme kastella pyyhkeet. Ei haitannut, vaihtari oli vielä parempi. Erinomainen majapaikka pienen kävelyn päässä joelta ja hieman pidemmän kävelyn päässä ydinkeskustasta.

Matkalaiselle virvoketta suoraan joesta

Matkalaiselle virvoketta suoraan joesta

Joella on mukava vaikka meloa

Joella on mukava vaikka meloa

Keskustasta löytyi katu täynnä katutaidetta

Keskustasta löytyi katu täynnä katutaidetta

Sen verran pieni kaupunki on, ettei siellä ehkä paria kolmea yötä pitempään ole uutta näkemistä, mutta kenties lähiympäristössäkin on koettavaa riittämiin. Ainakin České Budějovice eli aidon ja oikean Budvarin kotikaupunki on vain puolen tunnin juna- tai bussimatkan päässä.

Erinomaiset lounasannokset kävelykadun varressa

Erinomaiset lounasannokset kävelykadun varressa

Český Krumlov on valtavan upea pikkukaupunki, kuin satukirjasta kotoisin. Sen vanha osa sijoittuu melkein itsensä ympäri mutkia tekevän Vltava-joen pätkän ympärille. Etenkin kesäaikaan erittäin suositeltava vierailukohde, eikä edes turhan kaukana Prahasta.

Taivaskin oli kuin sadusta

Taivaskin oli kuin sadusta

Meillä oli aikaa vain yhden yön pysähdykseen, mikä kyllä harmitti.

Riittävästi mukavia ravintoloita isompaankin janoon

Riittävästi mukavia ravintoloita isompaankin janoon

 

 

 

 

Bohinj – Berchtesgaden

Lauantai 9.7.

Arhin terassi #1

Arhin terassi #1

Arhin terassi #2

Arhin terassi #2

Oli taas aika suorittaa siirtymä, tällä kertaa Berchtesgadeniin, jossa sijaitsevassa Hitlerin kotkanpesässä viime reissulla tuli turhan hätäisesti piipahdettua.

Matkalla pysähdyttiin Bledissä ja pyörähdettiin järven rannassa. Läheltä rantaa ei taaskaan ollut mitään mahdollisuuksia löytää pysäköintipaikkaa.

Idästä päin riitti Blediin tulijoita

Idästä päin riitti Blediin tulijoita

Navigaattori väitti matkaa alle kolmen tunnin mittaiseksi, mutta kului siinä viitisen tuntia ennen perille pääsyä.Tällä kertaa syynä oli onnekas liittymän missaaminen. Huomasimme yhtäkkiä olevamme matkalla kohti edelliskesän Radovljicaa. Päätimme hyödyntää vahingon ja vierailla vanhoilla mestoilla. Nyt oli tilaisuus poimia mukaan niitä slovenialaisia laatuviinejä, jotka viime kerralla jäivät hankkimatta. Vinoteka Sodčekin palvelu oli niukkahymyistä, mutta sitäkin asiallisempaa. Hieno putiikki.

Radovljican vanhakaupunki on pikkuruinen, mutta viihtyisä

Radovljican vanhakaupunki on pikkuruinen, mutta viihtyisä

Berchtesgadenissa meillä oli varattuna huone joen rannassa olevasta Hotel Schwabenwirtistä. Hotelli on hiukka kulahtanut, mutta ihan ok, ja on sen pihassa sentään olutpuisto.

Kotkanpesä jäi sitten taas ohjelmasta aikataulullisista syistä. Mutta eipä se mitään, itse Berchtesgaden osoittautuikin yllättävän viihtyisäksi pikku kaupungiksi. Kävelimme hotellilta kohtalaisen ylämäen vanhaan keskustaan, jossa oli mukavasti porukkaa, turisteja etupäässä. Oikein mukava vanha kaupunki keskellä hienoja vuorimaisemia. Näkyi se Kehlsteinhauskin ylhäällä kukkulalla.

Vuoren huipulla Kehlsteinhaus

Vuoren huipulla Kehlsteinhaus

 

Bohinj

Perjantai 8.7.

Aamulla piti pyörähtää autolla järvellä kyselemässä jokimelontamahdollisuuksia. Klo 14 alkaisi retki. Eikun Mercatorin kautta takaisin kämpille myöhäiselle aamupalalle, ja heti sen jälkeen polkupyörillä takaisin Bohinjsko jezerolle. Siellä jo maistuikin pirtelö Medican kera.

Lähdettiin pyörillä kiertämään järveä, kunnes toiselle tuli aika siirtyä melomaan. Toinen meistä jatkoi järveä ympäri, kunnes polku muuttui liki ajokelvottomaksi. Keskeytyneen pyörämatkan korvikkeeksi löytyi hyvä ruokapaikka järven itäpuolella.

Melontareissulla oli allekirjoittaneen koskikajakki ja kolme venekuntaa päällä istuttavissa kajakeissa. Oppaina oli kaksi nuorta miestä pikkukajakeissa. Kosken alku heti järveltä lähdettäessä on osuuden vaativin, ja allekirjoittanuthan kaatuikin saman tien säikähtäessään kohti syöksyvää kallioseinää. Se jäi retken ainoaksi mulimiseksi, eikä sinänsä lämpimässä kelissä paljoa haitannut; nolostuminenkin haihtui matkan edetessä. Kivaa maisemaa, pieniä koskia, oikein mukava melonta. Reissu päättyi Savican (jossa majapaikkamme Arh) ja Bohinjska Bistrican välillä, sieltä kyyti takaisin järvelle. Lounaaksi maistuikin jo sitten pizza ja hyvä olut.

Bohinj

Torstai 7.7.

Uusi päivä toi esiin pieniä ongelmia huoneen suhteen. Joen puolella terassilla pörisi ötököitä, joita tuntui viini kovasti kiinnostavan. Isäntäväki kävi katsomassa, totesi kimalaisiksi ja sanoi, ettei niistä tarvitse välittää. Toisen terassin pulma oli ikävämpi. Alapuolellamme joku yritti ihan tosissaan hankkia keuhkosyöpää. Tupakan käry sai meidät suosimaan enemmän joenpuoleista terassia. Onneksi savu ei päässyt sisään.

Saimme taas Arhista polkupyörät lainaan, ja niillä oli mukava viilettää pyörätietä Bohinj-järvelle. Kuten aiemminkin olemme kertoneet, pyörätie itsessään on melkoisen hieno.

Järvellä pyöräytimme pikku lenkin koskikajakeilla. Mikäs sen mukavampaa: kirkasta vettä ja aurinko paistoi. Järvellä pyöri porukkaa myös inkkareilla ja suppilaudoilla. Lounaaksi maistui pizza ja Lasko-hanaolut.

 

Opatija – Bohinj

Keskiviikko 6.7.

Aamupalaherkut taas Della Nonnasta. Isäntäväki Saschaan ja Vilmaan oli jo muodostunut niin lämpimät suhteet, että he esittelivät meille kilpikonnansa. Apartment Vilma ansaitsee suositukset.

Päivä alkoi kuumimpana tähän asti. Tavarat autoon ja kohti keskustaa, jossa vielä pieni uintipulahdus. Sitten ajoimme Kastaviin, joka oli tullut paikkana tutuksi blogista “Kukkulalla kirkon alla“. Kastav sijaitsee tosiaan kukkulalla palan matkaa merestä, ja tarjoaa hienot näköalat Istrian rannikolle Opatijan suuntaan. Kastavissa on pikkuruinen vanha kaupunki.

Kastavista oli aika siirtyä Slovenian puolelle, Bohinjiin. Reitti vei rajan yli, Postojnaan ja sieltä moottoritietä kohti Blediä ja edelleen Bohinjiin.

Täällä ollaan vierailtu aiemminkin. Tienäkymät Bledissä ja Bohinjissa olivat upeampia kuin muistimmekaan. Majapaikkamme Apartments Arh oli sekin jo tuttu. Tällä kertaa saimme huoneiston toisesta kerroksesta; kaksi terassia, joista toinen pihan ja toinen joen suuntaan. Päivä oli hiukka sateinen, mutta ei paljoa haitannut.

 

Opatija

Tiistai 5.7.

Toinen Opatija-päivä. Aamupalaksi tuli haettua herkullistakin herkullisempia leivonnaisia jo aiemmalla aamulenkillä löytyneestä Dalla Nonna -leipomosta. Sen päälle teki mieli uimaan ja kaupunkilenkille. Pitkä kävely vei mm. läpi Angiolinan puiston ja siihen liittyvän satama-alueen.

Pienellä snorklauslenkillä tuli koluttua ranta-aluetta mm. Maiden With The Seagull -veistoksen lähettyvillä. Hieman kaloja, mutta ei mitään ihmeellisempää.

Maiden with the seagull

Maiden with the seagull

Kerjäläiset ovat mukavan hienotunteisia

Kerjäläiset ovat mukavan hienotunteisia

Päivällispaikaksi ajattelimme palata ravintola Ruzmariniin. Sinne vain oli tunnin jonotusaika, joten vaihdoimme Restoran Istrankaan.

Oiva paikka; juustoja ja paahtovasikkaa muusilla, todella maukasta.Hyviä olivat myös jälkiruuat.

Opatija – Poreč – Opatija

Maanantai 4.7.

Päätimme tehdä pienen lenkin Istrian niemimaalle. Tarkemmaksi kohteeksi valikoitui Poreč. Opatijasta vie niemimaan halki moottoriliikenne- ja moottoritie E751. Ihan nättiä maisemaa, mutta vähän tylsähkö tie. Kilometreissa lyhyt matka vie motareitakin pitkin toista tuntia. Moottoritien alussa otetaan lipuke portilta, ja moottoritieltä poistuttaessa sitten maksetaan. Hupi kustansi 55 kunaa.

Poreč on Unescon maailmanperintölistalla Bysanttilaiselta ajalta peräisin olevan Eufrasiuksen basilikan ansiosta. Normaalisti kaupungissa on viileämpää kuin Opatijassa, mutta nyt saatiin mittariin 29 astetta, mikä auringon porottaessa koko lailla pilvettömältä taivaalta oli vähintäänkin riittävästi. Porečin vanha kaupunki on sopivan kokoinen kävelykohde muutaman tunninkin visiitille, ja ihan viehättävä sinänsä.

  

Kaipa sille on perusteensa, että kaupunki on Istrian niemimaan suosituin matkakohde. Lyhyttä, muutaman tunnin pituista tutustumista mihin hyvänsä matkakohteeseen on vähän epäreilua ottaa vertailukohteeksi, mutta mieluummin me palaisimme takaisin Opatijaan kuin viettäisimme montaa lomapäivää Porečissa.

Hieman kritiikkiin voi vaikuttaa sekin, että valitsimme väärän lounaspaikan. Balkan Grill Rustica III:n tarjoilija kehuskeli, kuinka ravintolalla on 4 toimipistettä, enimmät kai Zagrebissa, ja kuinka grilliruoka tehdään kunnon hiiligrillissä. Tarjoilija sai suostuteltua ottamaan ns. maistelulautasen, joka oli käytännössä 3 ruokaa listalta, tarjottuna ranskanperunapedillä. Pienehköön lounasnälkään ruokaa oli ihan liikaa, ja liharuuat olivat erittäin voimakkaasti suolattuja, ranskalaiset mukaan lukien. Periaatteessa ihan hyvää, mutta ei kuitenkaan. Ja laskukin sitten tasoon nähden ihan liikaa.

Pysäköinti Porečissa hoituu enimmäkseen isoilla maksullisilla parkkialueilla. Muutaman tunnin visiitti kustansi 20 kunaa.

Paluumatkan päätimme tehdä pienempiä teitä pitkin, mutta ajansäästöllisistä syistä poikkeamatta kuitenkaan liikaa Istrian halkaisevalta tieosuudelta. Navigaattoriin Paz ja menoksi. Moottoritietä piti ajaa Pazinista Zarečjeen (olisi siihenkin pienempi tie ollut). Tullia ei onneksi näin lyhyestä moottoritiepiipahduksesta tullut. Se olisikin ollut hankalaa, koska tullikopissa ei ollut ketään, eikä meillä ollut turhan paljoa kolikoita mukana, eikä luottokorttiakaan. Jos kroatiaa oikein tulkitsimme, kopista olisi myös saanut laskun!

Tervetuloa Paziin

Tervetuloa Paziin

Istrian ja Kvarnerin tiet ovat erinomaisessa kunnossa, osa näytti päällysteeltään täysin tuliterältä. Myös “keltainen” pikkutie Paziin oli kuluneisuudestaan huolimatta kohtalaisen hyvässä ajokunnossa. Paz on pikkuinen kylä, josta sai muutaman hyvän kuvan. Halu välttää moottoritietä johti aina vain kummemmille reiteille. Välillä piti ajaa yhden auton levyistä mutkamäkeä ja kerran piti ylittää vartioimatonta rautatien tasoristeystä (Željeznička stanica Učka eli Učkan rautatieasema).

Radan ylityksen jälkeen jyrkkää nousua Učkan kansallispuistoon, missä lopulta päädyimme Vela Učkaan. Sieltä alkoi jo tovin päästä Adrianmeri siintää. Hieno reitti ajaa kerta kaikkiaan, eikä muuta liikennettä ollut kovinkaan paljoa, ei varsinkaan ennen kuin aloimme pudottaa takaisin alaspäin kohti Opatijaa. Ylhäällä Učkassa mainostettiin eri pituisia pyöräilyreittejä kohtalaisen mukavilla profiileilla. Korkeuserot eivät kuitenkaan olleet lähellekään sitä mitä esimerkiksi Dolomiiteilla. Ei kyllä pyöräilijöitäkään näkynyt. Päivän aikana ei tainnut näkyä ensimmäistäkään, eikä aiempina päivinäkään kovin montaa.

Opatijassa saavuimme mäkeä alas aivan yllättäen kaupungin ainoaan valoristeykseen. Viereisestä Billa-kaupasta oli sitten kätevä hakea ruoka- ja juomatarpeita ja ajaa kotikadulle, jossa isäntä Sascha saapui saman tien siirtämään kadunvarsipaikkaa varanneen oman autonsa alta pois, jotta Octavian sai paikalle parkkiin. Kadun varressa ei ole turhan paljoa parkkipaikkoja.

Hetken terassirentoutumisen jälkeen, pahimman auringon porotuksen jo vähentyessä piti käydä rannassa pienellä uintipulahduksella. Tuulta ja aallokkoa oli paljon vähemmän kuin edellispäivänä.